Kotiin palaaminen ja asettuminen on sujunut hyvin, joulukin sujahti ohi ja siivoukset sain tehtyä.

Mutta, hahhaa. Appivanhemmat olivat käyneet poissaollessani kylässä ja anoppi oli sitten tiskannut, eikä ollut malttanut pitää sormiaan erossa keittiöni "epäjärjestyksestä". Huomasin heti että jotain on pielessä ja koko komeus paljastui siinä vaiheessa kun löysin paistinpannun uunista ja aloin etsimään juustohöylää.

Se pirulainen oli PY:n nimenomaisesta kiellosta huolimatta päättänyt pestä kaikki astiat ja ruokailuvälineet ja järjestellä ne oman tyylinsä mukaisesti. Korostan, että PY ei ollut huomannut anopin touhuja ennen kuin oli liian myöhäistä. PY oli antanut anopille vain luvan tiskaukseen ja erityisesti kieltänyt sitä sen kummemmin koskemasta mihinkään.

Ei se ollut uskonut, vaikka PY oli sanonut että tästä tulee vielä sanomista.

Ja tulihan siitä.

Vedin äärettömät pakastevihannessekoitukset sieraimiini ja laitoin anopille tekstarin: "Mä toivon että tämä oli viimeinen kerta kun järjestelet mun keittiötä. Reissu meni hyvin ja nyt olen kotona. Nähdään lähipäivinä."

Anoppi oli tekstiviestistä pahastunut. Kuulemma hyvää hyvyyttään. Nyt tosiaan uskon että jatkossa anoppi tajuaa jättää mun tavarat juuri siihen järjestykseen missä ne onkin. Eihän tämä asia maailmaa kaada, mutta minun tavarani ovat minun tavaroitani ja sijaitsevat juuri sellaisessa järjestyksessä kuin minä ne olen asetellut. Jos tahdon säilyttää hyttyskiekuroita ja pillejä samassa laatikossa kakkulapion kanssa, niin piruvieköön minä myös säilytän.

Eikä tässä taloudessa viikata muovipusseja, perkele.