Ihan niinkuin olisi ikävä jotain.

Vaikka mulla on elämässä paljon asioita, tuntuu silti siltä että mikään ei riitä. Kaikki mitä täällä tapahtuu on turhaa. Mitä varten aamulla pitää nousta ylös, jos ei ole nukkunut koko yönä? Miksi ihmeessä käyn koulua tai miksi ajattelen uuden sohvan ostoa? Kaikki on niin uskomattoman turhaa. Materia, ajatukset ja ihmiset.

Mitä iloa tästä mistään on? Joskus kaikki kuitenkin kuolee ja nimet painuvat unholaan, viimeistään silloin mikään ei tunnu missään.

Pinnan alla kytee. Jos tämä ei ole masennus, niin mikä sitten on. Välillä on iloa, mutta usein ei.