Anoppi: Vieläkös sinä sen tytön kanssa seurustelet?
PY: Vittuakos se sulle kuuluu?
Anoppi: Missäpäin se nyt sitten on, kun ei oo hetkeen näkyny?
PY: Edelleen, se ei kuulu sulle.

Kylillä kuultua
Anoppi: Sillä meidän pojallakin se emäntä lähti huitelemaan.
vierasihminen: No voivoi, mitenkäs siinä niin?
Anoppi: Kyllä minä sen tiesin että tässä näin käy. Sen tytön taloudenpito oli mitä oli, niin eihän meidän poika sellaista katsele.

Viimeisimmän tiedon mukaan voin vielä kutsua PY:tä PY:ksi. Anoppi on tehnyt taas omia johtopäätöksiään ja lähtenyt vielä levittelemään asioita kylille. Vaikka olen anoppilassa käynyt viimeisen puolen vuoden aikana vain kerra, ei se tarkoita sitä että minä ja PY olisimme lopullisesti kyllästyneet toisiimme.

Eihän PY äidilleen mitenkään kauniisti puhu, eikä se halua anopille asioitaan kertoa. Tietenkin minua ärsyttää PY:n käyttäytyminen äitiään kohtaan, mutta toisaalta anopin käytös minua kohtaan on muuttunut vuosi vuodelta kylmemmäksi (ja minä samassa suhteessa v-mäisemmäksi).

Hohhoijjaaa... mitähän tuon tädin kanssa tekisi?